30.3.2014

Arvio: Sisäpiirissä (The Insider, 1999)


Alkuvuosi on ollut elokuvien osalta uudelleenkatselun täyteinen. Olen pyrkinyt etenemään vanhimmasta elokuvasta uusimpaan, ja Michael Mannin ohjaaman The Insiderin jälkeen voin todeta 90-luvun olevan kohdaltani taputeltu tämän katselukierroksen osalta. Tämän leffan osalta kiinnosti erityisesti nähdä, kykeneekö se pitämään otteessaan yhtä vahvasti kuin ensimmäisellä kerralla. Vastaus on kyllä, joten uskaltaisin väittää tätä näkemistäni Mann-leffoista selkeästi parhaaksi.

Elokuva on siis tositapahtumiin perustuva draamatrilleri CBS:n 60 Minutes -ohjelman tuottajasta Lowell Bergmanista (Al Pacino) ja potkut saaneesta tupakkayhtiön johtoportaaseen kuuluneesta kemististä Jeffrey Wigandista (Russell Crowe). Bergman saa vihiä tupakkafirmojen toimintaan liittyvästä jutusta, ja koska käsissä on potkut saanut sisäpiiriläinen Wigand, haluaa toimittaja tuoda mahdolliset väärinkäytökset julkisuuteen. Wigand on kuitenkin allekirjoittanut vaitiololupauksen entiselle työnantajalleen, joten vähänkään USA:n lakisysteemistä perillä olevat arvaavat haastattelun julkaisemisen tiellä olevien esteiden määrän. Tappouhkauksiltakaan ei vältytä, kun suuryritykset suojelevat omia etujaan.

Mann on saanut aikaiseksi melkoisen älykkään jännärin. Elokuva on kaksi ja puoli tuntia pitkä, mutta etenee erinomaisen jouhevasti lähes jokaisen kohtauksen puolustaessa paikkaansa juonenkuljetuksen kannalta. Käsikirjoitus on dialogin osalta timanttinen, sillä media- ja lakitermien ympärillä pyörivät keskustelut imaisevat mukaansa. Elokuva nojaa vahvasti näyttelijäntyöhön ja dialogiin, sillä toimintaa ei juuri ole, ja musiikkiakin käytetään kohtausten taustalla harkiten. Tunnelma on silti todella jännittynyt koko keston ajan. Tämän Mann osaa.

Kaiken tämän lisäksi elokuva onnistuu puhuttelemaan monella tasolla. Toisaalta se käsittelee jättimäisten tupakkayhtiöiden valtaa niin oikeuselimiin, mediayhtiöihin kuin tavallisiin ihmisiinkin, mutta päähenkilötkin pääsevät loistamaan kamppaillessaan suurten kysymysten äärellä. Crowen ja Pacinon hahmot ovat mielenkiintoinen parivaljakko. Päähän potkittu Wigand riskeeraa oman ja perheensä tulevaisuuden yrittäessään tehdä kuten katsoo oikeaksi. Mies joutuu matkan varrella pohtimaan, onko jättimäisiä firmoja vastaan tappelemisesta loppujen lopuksi mitään hyötyä, kun vaakakupissa painaa omasta perheestä huolehtiminen. Bergman puolestaan on tinkimätön toimittaja ja sananvapauden puolestapuhuja, joka ei halua alistua suurkonsernien vallan alle suojellessaan lähdettään. Wigandin case osoittautuu äärimmäisen haastavaksi, joten Bergman joutuu käyttämään kaikki temppunsa jutun julkaisemiseksi.

Mann pitää juonen hienosti kasassa, mutta näyttelijäntyössäkään ei ole moitteen sijaa. Russell Crowe esittää Wigandia omistautuneesti tehden yhden uransa parhaista rooleista. Crowe oli tulossa näillä tienoin uransa huipulle, sillä The Insiderin jälkeen parin vuoden sisään ilmestyivät sellaiset pikkuleffat kuin Gladiaattori ja Kaunis mieli. Pacinon ura puolestaan oli jo hieman laskusuunnassa, mutta hienoa työtä mies tekee jälleen kerran. Vimmaista Pacinoa on hauska katsoa, etenkin kun suoritus pysyy uskottavuuden rajoissa. Christopher Plummer ei jää pääosakaksikkoa huonommaksi, vaan konkari säestää Bergmanin 60 Minutes -kollega Mike Wallacen roolissa upeasti.

Läväytän jälleen viisi tähteä pöytään ja suosittelen vilpittömästi ainakin kärsivällisille katsojille. Tunnelma on hienosti kohdillaan ja ajattelemisen aihettakin jää, joten kyllä tämän parissa reilut pari tuntia kannattaa viettää.


157 min | Ohjaus: Michael Mann | Pääosissa: Al Pacino, Russell Crowe, Christopher Plummer | Traileri | IMDb

Arvio: ★★★★★

25.3.2014

Arvio: Need for Speed (2014)

Ilmeisesti supersuositun The Fast and the Furious -elokuvasarjan menestyksen siivittämänä DreamWorks päätti pukata markkinoille hieman vastaavantyyppisen kaahausleffan. Need for Speed perustuu tietenkin suosittuun pelisarjaan, mutta lähinnä aihepiirinsä osalta. Vaikka Hurjapäät-sarjan leffat eivät ole mitään mestariteoksia edes aivottoman toiminnan saralla, ovat ne kuitenkin varsin mukavaa guilty pleasure -kategorian viihdettä. Jotakin samankaltaista odottelin tältäkin, mutta aivan eivät leffan paukut riitä.

Breaking Bad -sarjasta tuttu Aaron Paul esittää ensimmäisessä elokuvapääroolissaan lahjakasta kuskia Tobey Marshallia, joka tiiminsä kanssa pyörittää autokorjaamoa ja käy silloin tällöin kaahaamassa katukisoissa. Talousvaikeuksien takia mies osallistuu uhkarohkeaan kilpailuun vihamiestään Dino Brewsteriä (Dominic Cooper) vastaan, mutta joutuu pieleen menneen ajokeikan jälkeen lusimaan vankilaan Dinon selvitessä jälkipyykistä kuivin jaloin. Vapauduttuaan Tobeylla on kosto mielessään, ja mies lainaa bisnesmiehen huippuunsa viritettyä Mustangia osallistuakseen erittäin ekslusiiviseen ja rahakkaaseen ajokisaan, jossa myös Dino on mukana. Välit selvitetään siis ratin takana, mutta ensin Tobeyn ja autoa vahtimaan lähetetyn Julian (Imogen Poots) pitää muutamassa päivässä löytää tiensä toiselle puolelle Jenkkilää, mikä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä perässä on jos jonkinlaista konnaa ja poliisia.

Juoni on melkoista perushuttua, mutta tämäkään ei olisi ongelma, jos mielenkiinto pysyisi yllä muiden osa-alueiden ansiosta. Hurjapäissä yliampuvat toimintapätkät ja näyttelijöiden kemiat sekä rento läpänheitto toimivat, mutta Need for Speed on suorastaan tylsä. Matkan varrelle osuvissa käänteissä ei ole oikein jännitettä, ja niinpä leffa tuntuu yli kahden tunnin kestossaan todella ylipitkältä. Leffan tekijätiimissä on ilmeisesti ohjaajaa myöten stuntmiehiä useasta polvesta, joten stuntit ovat kyllä parhaimmillaan todella upeita. Erikoistehosteita ei ole tiettävästi käytetty laisinkaan. Muutenkin audiovisuaalinen puoli on äänimaailman ja hienojen maisemien myötä kunnossa, joten eniten tästä saanee irti nimenomaan elokuvateatterissa.

Tällaisessa leffassa päähenkilön tulee olla tarpeeksi karismaattinen saadakseen katsojan pitämään puoliaan. Aaron Paul on lahjakas nuori näyttelijä ja tekee pääroolissa voitavansa onnistuen paikoitellen melko hyvin, mutta kyvyt hieman menevät tässä tekeleessä hukkaan. Asiaa ei auta se, että muut näyttelijät ovat melko persoonattomia. Imogen Poots on ihan sympaattinen, mutta Dominic Cooper on pahiksena pliisu eikä muodosta Tobeylle todellista uhkaa. Mukana on toki myös ex-Batman Michael Keaton, jonka rooli on lähinnä istua tietokoneen ruudun takana ja selostaa valkokankaalla näkyvät tapahtumat katsojalle.

Muutaman hienon toimintakohtauksen ja maisemien vuoksi tätä ei oikein kehtaa suositella. Okei, ovat ne kaaratkin ihan siistejä, jos niistä jotain vain ymmärtäisin. Ehkäpä alan tyypit saavat enemmän irti! Minulle ei lähtenyt, vaikka olisin mielelläni pitänyt leffasta enemmänkin.


132 min | Ohjaus: Scott Waugh | Pääosissa: Aaron Paul, Dominic Cooper, Imogen Poots | Traileri | IMDb

Arvio: ★★

13.3.2014

Arvio: Katuvarpuset (Sleepers, 1996)


Barry Levinsonin ohjaama Sleepers on ihon alle tunkeva kasvudraama hyväksikäytöstä ja menetetystä nuoruudesta. Tarina perustuu Lorenzo Carcaterran Katuvarpuset-kirjaan, jonka väitetään perustuvan kirjailijan omaan nuoruuteen. Tarinan todenmukaisuutta ei ole kuitenkaan todistettu, sillä elokuvassakin nähtävästä oikeudenkäynnistä ei ole olemassa todisteita.

Leffa kertoo neljästä varhaisteini-iässä olevasta kaveruksesta, jotka asustelevat pahamaineisessa Hell's Kitchen -kaupunginosassa New Yorkissa. Pojat viettävät aikaansa tekemällä kepposia ja ansaitsemalla rahaa pienillä laittomuuksilla. Eräänä päivänä kepponen menee pahasti vikaan ja pojat joutuvat nuorisovankilaan kuolemantuottamuksesta. Laitoksessa pojat joutuvat vartijoiden seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi ja vannovat pitävänsä asian omana tietonaan. Juonesta ei parane paljastaa liikaa, mutta vuosikymmenen päästä aikuisiksi kasvaneille pojille tarjoutuu kuitenkin mahdollisuus kostoon. Seuraa hieman epätavallinen murhaoikeudenkäynti, jossa pyritään saamaan nuorisolaitoksen vartijat kiikkiin.

Kuten jo tuli mainittua, tämä leffa pääsi vahvasti ihon alle. Hyvän mielen elokuva tämä ei ole, mutta Shakesin ja hänen kavereidensa tarina on varsin vangitsevaa seurattavaa. Etenkin leffan alkupuoli, jossa tutustutaan poikien maailmaan 60-luvun Hell's Kitchenissä, on vahva. Vallaton tunnelma muuttuu nuorisolaitoksen kauheuksien jälkeen aivan tyystin, mutta loppupuoliskokin tarjoaa vahvasti rakennettua draamaa ja onnistuu parhaimmillaan koskettamaan vahvasti.

Poikien nuorten versioiden esittäjät ovat rooleissaan uskottavia, ja myös aikuisversiot Jason Patric, Brad Pitt, Billy Crudup ja Ron Eldard onnistuvat ihan hyvin. Kevin Bacon taas on melko kylmäävä pikkupojista pitävänä vanginvartijana, ja Dustin Hoffman alkoholisoituneena asianajajana sekä Robert De Niro moraalisten kysymysten äärellä painivana pappina lyövät myös pöytään erinoimaiset sivuosasuoritukset. De Niron kultaiset näyttelijävuodet alkoivat jo 90-luvun puolivälissä olla takana, mutta tässä legenda on kuitenkin mainiossa vedossa. Rooli on yllättävän vähän "deniromainen", sillä maneerit pysyvät taka-alalla. Pappishahmo toimii pojille henkisenä tukipilarina, ja leffan koskettavimpia hetkiä onkin kohtaus, jossa kamera kuvaa De Niron kasvoja Jason Patricin esittämän Shakesin kertoessa nuorisovankilan tapahtumista Isä Bobbylle. De Niron silmät kertovat kohtauksessa kaiken mitä katsojan tulee tietää. Vakuuttavaa.

Sleepers on ehkä hieman ylipitkä ollakseen mestariteos, ja käsikirjoituksessakin olisi luultavasti ajoittain viilattavaa, mutta harmittavan pienelle huomiolle elokuva on silti jäänyt. Oli tarina loppujen lopuksi tosi tai keksitty, tätä voi suositella lämpimästi kaikille hyvien elokuvien ystäville.


147 min | Ohjaus: Barry Levinson | Pääosissa: Kevin Bacon, Robert De Niro, Dustin Hoffman, Jason Patric, Brad Pitt | Traileri  | IMDb

Arvio: ★★★★

10.3.2014

Arviossa "300: Rise of an Empire" (2014)


Vuonna 2006 julkaistu Zack Snyderin ohjaama 300 marssitti joukon spartalaissotilaita Gerard Butlerin esittämän Leonidaksen johdolla massiivista Persian armeijaa vastaan. Elokuva perustuu Frank Millerin samannimiseen sarjakuvaan, joka puolestaan on fiktiivinen mukaelma Termopylain taistelusta. Leffa pursusi testosteronia ja oli sarjakuvamaisten ja väkivaltaisten taistelukohtaustensa johdolla varsin omaperäinen ja muistettava, mutta ennen kaikkea viihdyttävä toimintapätkä. Suositulle leffalle oli odotettavissa jatkoa etenkin kun tiedetään, että samaan aikaan Termopylain taistelun kanssa käytiin Artemisionin meritaistelu kreikkalaisten ja persialaisten välillä. Millerin uuteen Xerxes-sarjikseen perustuva 300: Rise of an Empire onkin edeltäjälleen sekä esiosa, rinnakkaiselokuva että jatko-osa.

Tällä kertaa pääosassa on ateenalaiskenraali Themistokles (Sullivan Stapleton), poliitikko ja loistava strategi, joka johtaa ateenalaisten laivaston persialaisia vastaan. Taistelua pohjustetaan vuosien takaisilla tapahtumilla, jotka johtavat itsensä jumalkuninkaaksi korottavan Kserksesin valtaannousuun. Koska Kserkses on kuitenkin varsinaisen tarinan alkaessa tositoimissa muualla (ks. Snyderin elokuva), leffan pääpahis on Eva Greenin esittämä Artemisia, kreikkalaistaustainen Kserksesin laivastoa komentava soturinainen. Spartalaiset ovat tällä kertaa mukana melko pienesti, mutta mukaan on saatu ensimmäisestä elokuvasta mm. Lena Headey ja David Wenham.

Vaikka Noam Murro ei saakaan toimintakohtauksiinsa tyyliä samalla tavalla kuin Snyder, ovat meritaistelut elokuvan viihdyttävintä antia. Hidastetut miekaniskut ja veriroiskeet on pyritty toistamaan samaan tapaan kuin 300:ssa nähtiin, mutta tulos ei ole tällä kertaa aivan yhtä tyylikäs. Tietokoneella tehdyt hurmeroiskaukset ovat paikoitellen koomisia, mutta tämän voinee antaa anteeksi, sillä hankalahan tätä elokuvaa on kovin vakavasti ottaa muutenkaan.

Rise of an Empire häviää edeltäjälleen myös henkilöhahmojen mielenkiintoisuudessa. Spartalaisten sotilaiden mentaliteetti tuotiin 300:ssa hienosti esille, sillä hurja sotilaskoulutus teki heistä aikansa kovimpia sotureita. Ateenalaiset vaikuttavat varsin nössöiltä spartalaisiin verrattuna, eikä asiaa auta se, että leffan sankari Themistokles jää hahmona melkoisen valjuksi etenkin Leonidakseen verrattuna, sillä kenraalin tarinaa ei pohjusteta oikein mitenkään. Sullivan Stapleton varmaankin tekee parhaansa, mutta hänen osansa on lähinnä tuijotella vakavana ja pitää silloin tällöin hengennostatuspuhe. Eva Green puolestaan vetää varsin herkullisen pahisroolin kostonhimoisena Artemisiana, jonka tarina aukeaa sankaria paremmin. Rodrigo Santoron esittämä Kserkses on puolestaan tällä kertaa aivan statistin roolissa, ja olisikin ollut mielenkiintoista paneutua jumalkuninkaan nousuun paremmin.

Kokonaisuutena 300: Rise of an Empire on varsin epätasainen ja ajoittain sekava, mutta kuitenkin pohjimmiltaan todella viihdyttävä toimintaelokuva, joka näyttää valkokankaalla hyvältä. Leffa hieman kärsii juonen poukkoilusta paikasta ja ajasta toiseen, mutta tarina etenee tästäkin huolimatta kohtalaisen jouhevasti ja noin sadan minuutin kestoon ei mahdu liiemmin tyhjäkäyntiä. Vaikka elokuva häviääkin edeltäjälleen lähes jokaisella osa-alueella, uskoisin 300:sta pitäneiden saavan tästäkin jotain irti.

102 min | Ohjaus: Noam Murro | Pääosissa: Sullivan Stapleton, Eva Green, Lena Headey | Traileri | IMDb

Arvio: ★★★

1.3.2014

Oscar-gaala 2014 - tiukkaa analyysiä!

No niin, alkuvuoden kovimmat elokuvabileet lähestyvät, kun Hollywood juhlii viime vuoden menestyselokuviaan. Järjestyksessään 86. Oscar-gaala järjestetään sunnuntaina 2. maaliskuuta Hollywoodissa. Vaikka gaalan viime vuosina Suomessa esittänyt Nelonen päätti jättää bileet tänä vuonna näyttämättä, pääsevät kotimaiset leffafriikitkin Oscareiden parissa valvomaan, sillä Yle Teema näyttää tapahtuman sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 3:25 alkaen. Juuri ennen Oscar-lähetyksen alkua esitetään Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuva, joka on Suomen Oscar-ehdokas lyhäreiden sarjassa.

Nyt kun pääpiirteissään kaikki vuoden tärkeimmät Oscar-leffat on nähty, on paikallaan hieman pohtia, ovatko palkinnot menossa oikeisiin osoitteisiin. Ajattelin hieman pohjustaa tapahtumaa käymällä läpi tärkeimmät palkintokategoriat ja yrittämällä ennustaa voittajat. Se voi olla haastavaa, sillä yllättäjät saattavat hyvinkin napata palkinnot ennakkosuosikkien nenän edestä.

Uskoisin, että tänä vuonna palkinnot jakautuvat melko tasaisesti eri elokuville, ja yhtä murskavoittajaa ei nähdä, vaikka esimerkiksi American Hustle ja Gravity nappasivatkin kymmenen ehdokkuutta ja 12 Years a Slave yhdeksän. Tämä on ollut nähtävissä jo meneillään olevan award seasonin aiemmissa palkintojenjakotilaisuuksissa.

Paras elokuva:



Uskoisin, että tässä kategoriassa ennakkosuosikki on 12 Years a Slave. Näkisin mielelläni itsekin palkinnon menevän sille suunnalle, koska pätkä on ehkäpä kokonaisvaltaisesti vaikuttavimpia, jonka olen hetkeen nähnyt. Elokuva on palkittu vuoden parhaana jo ainakin BAFTA- ja Golden Globe -gaaloissa, ja lisäksi se on aihepiiriltään hyvinkin Oscar-palkinnon voittajaksi sopiva, joten uskoisin voittokulun jatkuvan. Suurimmat haastajat ovat American Hustle ja Gravity, mutta en jaksa täysin uskoa kummankaan voittomahdollisuuksiin. American Hustle on hypestä huolimatta jakanut hieman mielipiteitä ja Gravity tulee varmaankin kahmimaan enemmän niitä teknisen puolen Oscareita. Dallas Buyers Club taas on vahvoilla näyttelijöiden sarjoissa, joten en usko sen vievän myös parhaan elokuvan pystiä. Loput viisi ehdokasta on otettu mukaan käytännössä vain näön vuoksi, vaikka esimerkiksi Her onkin loistava elokuva. Oscar-akatemia on kuitenkin sen verran konservatiivinen, että realistisia voittomahdollisuuksia ei niinkin erikoisella leffalla ole ainakaan tässä sarjassa. Vähän kyllä nyt harmittaa, että loistava Inside Llewyn Davis ei päässyt ehdolle. Katsotaan nyt, mutta uskoisin, että Oscarin saa 12 Years a Slave.

Tässä vielä ehdokkaiden parhausjärjestys niin kuin itse sen näen:
  1. 12 Years a Slave ★★★★★
  2. Gravity ★★★★★
  3. Her ★★★★
  4. The Wolf of Wall Street ★★★★
  5. Dallas Buyers Club ★★★★
  6. Captain Phillips ★★★★
  7. American Hustle ★★★
  8. Nebraska ★★★
  9. Philomena
Miespääosa:


Ja ehdokkaat ovat... Christian Bale (American Hustle), Bruce Dern (Nebraska), Leonardo DiCaprio (The Wolf of Wall Street), Chiwetel Ejiofor (12 Years a Slave) ja Matthew McConaughey (Dallas Buyers Club).

Parhaan miesnäyttelijän kategoria tuntuu ennakkoon taputellulta. Matthew McConaughey on ollut selkeä ennakkosuosikki AIDS:ia sairastavan teksasilaiscowboyn roolistaan jo pitkään, ja hän on myös kahminut kaikki tärkeimmät pystit. Chiwetel Ejiofor voitti hiljattain BAFTA-palkinnon rankasta orjan roolistaan, mutta McConaughey ei ollut silloin edes ehdokkaana. DiCaprio taas sai Golden Globen parhaasta suorituksesta komedia- tai musikaalielokuvassa, mutta en usko sen kantavan Oscariin asti, koska kilpailijat ovat niin vahvoja. DiCaprio siis saa odotella Oscariaan vieläkin, vaikka rooli on ehdottomasti miehen uran parhaimmistoa. Balen ja Dernin kohdalla tilanne on sama. Hyviä suorituksia, mutta taitaa kuitenkin käydä niin, että Oscar menee joko McConaugheylle tai Ejioforille. Vaikka miehet ovat varsin tasaväkisiä roolien haastavuuden suhteen, uskoisin, että myös Oscar-akatemia haluaa palkita nimenomaan McConaugheyn. Mies on nimittäin muuntautunut parissa vuodessa tylsien romanttisten komedioiden vakikasvosta yhdeksi Hollywoodin parhaista näyttelijöistä. Oscarin saa Matthew McConaughey.

Naispääosa:


Ehdokkaat ovat... Amy Adams (American Hustle), Cate Blanchett (Blue Jasmine), Sandra Bullock (Gravity), Judi Dench (Philomena) ja Meryl Streep (August: Osage County).

Tässä kategoriassa on vain yksi voittajasuosikki: Cate Blanchett. Hän on voittanut roolistaan tähän mennessä lähes kaikki mahdolliset palkinnot, joten olisi suuri yllätys, jos joku muu nappaisi Oscarin Blanchettin nenän edestä. Voittoa voisi myös pitää ansaittuna, sillä roolisuoritus hermoromahduksen kärsineenä hienostorouvana on vakuuttava, jopa selkeästi parempi kuin elokuva itsessään. Amy Adams on toki myös noussut Oscar-akatemian suosikkien joukkoon, sillä ehdokkuuksia on tilillä jo muutama, voittoja taas ei vielä yhtään. Tälläkin kertaa Adams taitaa jäädä kakkoseksi. Sandra Bullockin ehdokkuus oli myös selviö, mutta koska hän voitti muutama vuosi sitten Oscarin The Blind Side -elokuvasta, en usko voittoon nyt. Judi Dench ja Meryl Streep ovat myös kokeneina konkareina rooleissaan hyviä, mutta eivät pärjää tässä kisassa. Oscarin siis saa Cate Blanchett.

Miessivuosa:


Ja ehdokkaat ovat... Barkhad Abdi (Captain Phillips), Bradley Cooper (American Hustle), Jonah Hill (The Wolf of Wall Street), Michael Fassbender (12 Years a Slave) ja Jared Leto (Dallas Buyers Club).

Tämänkin palkinnon osoite tuntuu ennakkoon selvältä. Jared Leto on selkeä ennakkosuosikki roolistaan AIDS:ia sairastavana transvestiittina. Rooli vaati merkittävää fyysistä ja henkistä muuntautumista, ja Leto tunnetaankin rooleihinsa uppoutuvana metodinäyttelijänä. Suoritus on kieltämättä ihan tajuttoman hyvä. Jonah Hillin ja Bradley Cooperin roolit ovat rutkasti muita ehdokkaita humoristisemmat, ja en usko niillä Oscaria voitettavan. Jos joku yllättäen vie Oscarin Letolta, laittaisin rahani joko Barkhad Abdille tai Michael Fassbenderille. Abdin rooli somalimerirosvona on miehen ensimmäinen elokuvarooli, ja mies on kieltämättä todella vakuuttava. BAFTA:n Abdi jo ehti voittaa, kun Leto ei ollut ehdokkaana ollenkaan. Fassbender taas melko käsittämättömästi jäi pari vuotta sitten vaille ehdokkuutta roolistaan Shame-elokuvassa, mutta tällä kertaa yllätysmahdollisuudet ovat olemassa. En pitäisi Fassbenderin voittoa huonona valintana, mutta taitaa kuitenkin olla niin, että Oscarin saa Jared Leto.

Naissivuosa: 


Ehdokkaat ovat... Sally Hawkins (Blue Jasmine), Julia Roberts (August: Osage County), Lupita Nyong'o (12 Years a Slave), Jennifer Lawrence (American Hustle) ja June Squibb (Nebraska).

Tuntuu, että tässä kategoriassa voi käydä miten vain. Sally Hawkinsin ja June Squibbin jättäisin pois laskuista, koska ennakkosuosikit ovat saaneet niin paljon enemmän huomiota. Julia Roberts voi olla potentiaalinen haastaja, sillä rooli on varmasti yksi hänen uransa parhaista. Ennakkosuosikki on kuitenkin Jennifer Lawrence ja merkittävin haastaja Lupita Nyong'o. Lawrence on voittanut roolistaan Golden Globen, BAFTA:n ja vaikka mitä, mutta en olisi aivan varma, että tällä kertaa Oscareissa napsahtaa palkintoa tilille. Lawrencen voitto olisi American Hustle -elokuvan suurin mahdollisuus saada jokin merkittävä pysti näissä Oscar-karkeloissa, mutta koska Lawrence sai viime vuonna parhaan naispääosan palkinnon, saattaa se hillitä akatemian halua jakaa palkinto samaan osoitteeseen. Nyong'on debyyttirooli orjana on huomattavasti vakavampi kuin Lawrencen, ja roolin riipaisevuus saattaa vedota akatemiaan. Jennifer Lawrencen voitto olisi itselleni yllätys, mutta ei suuri sellainen. Lähden kuitenkin röyhkeästi veikkaamaan, että Oscarin saa Lupita Nyong'o.

Ohjaus:


Ehdokkaat ovat... Alfonso Cuarón (Gravity), Steve McQueen (12 Years a Slave), David O. Russell (American Hustle), Martin Scorsese (The Wolf of Wall Street) ja Alexander Payne (Nebraska).

Ohjaus-kategorian selkeä voittajasuosikki on Alfonso Cuarón, ja aivan ansaitusti. Vaikka Steve McQueen teki loistavaa työtä 12 Years a Slaven kanssa, on Cuarónin Gravity sen luokan tekninen taidonnäyte, että palkinto kuuluu meksikolaisohjaajalle. David O. Russellin ja Martin Scorsesen elokuvat ovat varsin energisiä, mutta niitä voisi kritisoida myös ylipitkiksi sekametelisopiksi. Alexander Payne taas tuskin saa mustavalkoisesta draamakomediastaan Nebraskasta palkintoa, vaikka se onkin varsin hillityn tyylikkäästi toteutettu. Voisin melkeinpä lyödä pääni pantiksi, että Oscarin saa Alfonso Cuarón.

Leikkaus:

Ehdokkaat ovat... 12 Years a Slave (Joe Walker), American Hustle (Alan Baumgarten, Jay Cassidy, Crispin Struthers), Gravity (Alfonso Cuarón, Mark Sanger), Captain Phillips (Christopher Rouse) ja Dallas Buyers Club (Martin Pensa, John Mac McMurphy).

Wikipedia tietää kertoa, että vuodesta 1981 lähtien jokainen parhaan elokuvan Oscarin voittanut raina on ollut ehdolla myös leikkauksesta. Voikin sanoa, että 99 prosentin todennäköisyydellä parhaan leffan palkinnon saa joku näistä, ja usein leikkauspalkinnon voittaja on myös voittanut parhaan elokuvan pystin. Viime vuonna Argo vei molemmat palkinnot, mutta uskoisin, että nyt parhaan elokuvan ja leikkauksen palkinnot menevät eri leffoille. Koska 12 Years a Slave voittaa parhaan elokuvan palkinnon, tämän Oscarin saa Gravity.

Alkuperäinen käsikirjoitus:

Ehdokkaat ovat... American Hustle (Eric Warren Singer, David O. Russell), Blue Jasmine (Woody Allen), Her (Spike Jonze), Nebraska (Bob Nelson) ja Dallas Buyers Club (Craig Borten, Melisa Wallack).

American Hustlen ja Blue Jasminen ehdokkuudet tässä kategoriassa tuntuvat hieman vanhoilla meriiteillä saavutetuilta, etenkin Woody Allenin kohdalla. Blue Jasminen kässäri on melkoinen sekamelska, ja samaa voisi sanoa American Hustlesta. Dallas Buyers Club ja Nebraska ovat kohtalaisen varteenotettavia ehdokkaita, mutta uskon ja toivon, että palkinnon saa Spike Jonzen kyhäämä Her. Ei uskoisi, että miehen ja käyttöjärjestelmän välinen rakkaustarina olisi valkokankaalla niin toimiva kuin mitä Her on. Todella vahva käsikirjoitus, joten Oscarin saa Her.

Sovitettu käsikirjoitus:

Ja ehdokkaat ovat... Before Midnight (Richard Linklater), Captain Phillips (Billy Ray), 12 Years a Slave (John Ridley), The Wolf of Wall Street (Terence Winter) ja Philomena (Steve Coogan, Jeff Pope).

Tässä kategoriassa ennakkosuosikki lienee 12 Years a Slave, sillä Solomon Northupin omaelämäkerrallinen kertomus orjuudesta on toteutettu valkokangasversioksi erinomaisesti. The Wolf of Wall Streetin kässäri on ehkä hieman liian itseään toistava, mutta Philomenalla ja Captain Phillipsillä saattaa pienet mahdollisuudet haastamiseen olla. Before Midnight on käsikirjoituksena originaali, ja on tässä kategoriassa ehdolla vain sen takia, että elokuva on jatko-osa. Elokuvan arviossa kirjoitin, että "jos tämä ei voita parhaan käsikirjoituksen Oscaria, se on vääryys". Olen vieläkin samaa mieltä, mutta veikkaan silti, että Oscarin saa 12 Years a Slave.

Siinäpä nuo merkittävimmät palkintokategoriat taisivat olla. Nyt vaan jännittämään, osuvatko melko odotetut veikkaukseni kohdilleen, vai sattuuko suurempiakin yllätyksiä. Kategorioita olisi toki runsaasti lisääkin, mutta niitä minun on vähän turha lähteä kommentoimaan, sillä en ole nähnyt kaikkia elokuvia. Veikkaisin silti, että Gravity kahmii teknisistä ansioistaan paljon palkintoja ja American Hustlekin saattaa voittaa esimerkiksi puvustuksesta. Tottahan toki jännitetään myös Suomen ehdokkaan puolesta, kun lyhytelokuvia palkitaan!