20.6.2016

Arvio: Love Records - Anna mulle Lovee (2016)


No moro! Blogi sitten jäi alkuvuodesta pienelle tauolle ilman sen kummempia ilmoituksia. Ei vain jaksanut, ehtinyt tai huvittanut kirjoitella. Nyt tuli kuitenkin fiilis, että voisihan tätä taas jatkaa, kun kerran varsin hyvälle mallille jo ehdittiin. Talven yli kestänyt LSC-projekti jääköön sivuun, mutta yritän ainakin käydä läpi alkuvuoden aikana leffateatterissa nähdyt pätkät. Aikaa on jo ehtinyt joidenkin kohdalla vierähtää useampi kuukausi, joten muistin varassa mennään!

Love Records - Anna mulle Lovee tuli käytyä katsomassa Soundi-lehden kanssa yhteistyössä järjestetyssä ennakkonäytöksessä, jonne sain liput nettiarvonnasta. Olisin kyllä varmaan sen käynyt katsomassa muutenkin, mutta oikein hyvä näin! Odotukset eivät järin suuret olleet, mutta pidin pääosin näkemästäni.

Legendaarisen levy-yhtiön ja sen perustajien tarina on koostettu valkokankaalle yleisöystävällisesti ilman sen kummempia kommervenkkejä. Perinteisen iskelmämusiikin julkaisemiseen keskittyvät levylafkat joutuvat olemaan todella huolissaan, kun Atte Blomin ja kumppaneiden vastavirtaan soutava lafka puskee markkinoille vaihtoehtoisempaa materiaalia. Ja nuoriso villiintyy.

Rokki soi ja Love Recordsin kapinahenki ja asema suomalaisen vaihtoehtomusiikin uraauurtajana välittyy ainakin osittain. Huumoria on annosteltu mukaan reilulla kädellä ja mikään ei oikeastaan ärsytä. Toteutus on ammattimainen, mutta ehkä turhankin tavanomainen. Vielä vähän räväkämminkin homman olisi ehkä voinut tehdä. Näyttelijät Jarkko Niemen ja Riku Niemisen johdolla hoitavat silti leiviskänsä kunnialla.

Kaiken kaikkiaan Anna mulle Lovee on ihan kelpo rokkikomedia mielenkiintoisesta aiheesta. Tarina ansaitsee tulla kerrotuksi, se on selvä. Viihdyin tämän parissa hienosti, mutta Perttu Lepän Pitkä kuuma kesä säilyttää yhäkin asemansa hienoimpana kotimaisena rock-elokuvana tähän asti. Viinaa! Tupakkaa! Seksi-ä!

Arvio: ★★★

Traileri: